Miten ulkoloiset uhkaavat lemmikkiemme terveyttä?

Kuinka hyvin tunnet koirien ulkoloisiin liittyvät terveysriskit?

Monet ihmiset uskovat puutiaisten (eli punkkien), kirppujen ja muiden ulkoloisten olevan vain harmittomia riesoja lemmikeillemme. Toki ne ovat epämiellyttäviä otuksia ja ärsyttävät kissoja ja koiria, mutta siinä kaikki, eikö niin?

Todellisuudessa nämä ei-toivotut vieraat voivat aiheuttaa monenlaisia vakavia ongelmia rakkaille seuralaisillemme. Kun ne purevat lemmikkejämme, ulkoloiset voivat tartuttaa niihin useita erilaisia tauteja, joista osa voi pahimmillaan johtaa kuolemaan.

Jotta lemmikkimme olisivat turvassa näiltä taudeilta, meidän on estettävä loisia saamasta mahdollisuutta tartuttaa tauteja.

Merkittävimmät ulkoloiset

Monet erilaiset ulkoloiset voivat olla haitaksi lemmikeille, mutta erityisesti tulisi huomioida punkit ja verta imevät hyönteiset, jotka voivat levittää vaarallisia tauteja. Tauteja levittäviä loisia kutsutaan myös vektoreiksi.

Kuten eräässä tuoreessa tieteellisessä artikkelissa todetaan:

”Vektorivälitteiset taudit muodostavat monimuotoisen ryhmän sairauksia, ja niitä voivat tartuttaa monet eri taudinlevittäjät, mm. hyttyset, kirput, puutiaiset ja hietasääsket. Loisten ja tautiriskien asianmukainen hallinta on tärkeää sekä ihmis- että eläinlääketieteen näkökulmasta, sillä monet näistä taudinaiheuttajista voivat tarttua sekä ihmisiin että koiriin, jotka usein elävät tiiviissä kontaktissa samassa ympäristössä.¹”

Käydään siis läpi jokainen näistä loisista vuorollaan.

Puutiaiset

Puutiaiset eli punkit ovat pieniä, verta imeviä hämähäkkieläimiä, joita tavataan useimmiten ruohikkoisilla ja metsäisillä alueilla, mutta niitä voi esiintyä myös kaupunkialueiden puistoissa. Punkit kiipeävät kasveihin ja korkeaan ruohikkoon ja tarttuvat ohi kulkeviin eläimiin.

Punkit voivat välittää useita tauteja, kuten anaplasmoosia, joka voi johtaa äkilliseen kuumeeseen, borrelioosia, joka voi tarttua sekä eläimiin että ihmisiin, ja babesioosia, joka aiheuttaa anemiaa ja mahdollisesti kuoleman koirille.

On yleistä löytää punkkeja koirista ja kissoista – ja nousevien lämpötilojen vuoksi nämä verenimijäloiset ovat aktiivisempia kuin koskaan. Punkit ovat perinteisesti aktiivisia keväällä, kesällä ja syksyllä, mutta lämpötilojen noustessa ne voivat pysyä aktiivisina perinteisen kautensa ulkopuolella ja pysyä aktiivisina pidempään, jopa ympäri vuoden. Punkit ovat aktiivisia niin kauan kun maa ei ole jäätynyt.

Itse asiassa punkit ovat nykyään monissa maissa ympärivuotinen ongelma. Jotta me ja lemmikkimme olisimme suojassa punkkien levittämiltä taudeilta, niiltä pitää suojautua pidempään kuin ennen.

Kirput

Kirput ovat siivettömiä ja verta imeviä hyönteisiä, joita esiintyy erityisesti koirilla, kissoilla ja pienillä nisäkkäillä ympäri maailmaa, myös mm. Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa. Kirput voivat elää koko elämänsä sisätiloissa, mutta ne eivät selviydy monta päivää kestävistä pakkasista. Sen vuoksi kirpuilla on rajalliset mahdollisuudet levitä ongelmaksi asti alueilla, joilla talvet ovat kylmiä. Tämä voi kuitenkin muuttua lähitulevaisuudessa.

Kirput voivat hypätä moninkertaisesti oman korkeutensa, minkä ansiosta ne pystyvät tarttumaan lemmikkien turkkiin ja kulkeutumaan sisätiloihin. Tämä tekee niistä ympärivuotisen ongelman; vaikka ne tarvitsevat selviytyäkseen lämpimän ilmaston, kodin lämpö mahdollistaa niiden lisääntymisen ja aktiivisena pysymisen. Kirpun elinkaaresta 95 prosenttia tapahtuu ympäristössä, ei lemmikissä, joten ympäristössämme on jokaista lemmikissä elävää kirppua kohti monta muuta kirppua valmiina tarttumaan isäntäänsä. Siksi lemmikkisi voi tarvita jatkuvaa suojaa kirppuja vastaan.

Kirput voivat aiheuttaa allergista ihotulehdusta, joka on allerginen reaktio kirpun syljelle ja voi olla erittäin ahdistava koirille ja kissoille: voimakkaan kutinan vuoksi lemmikit saattavat menettää turkkinsa ja jopa haavoittaa ihoaan. Kirput voivat myös levittää bartonelloosia, jota kutsutaan myös kissanraapimatautiksi. Iso-Britanniassa vuonna 2018 toteutettu The Big Flea Project osoitti, että 11 % kirpuista kantoi bartonelloosia aiheuttavaa bakteeria². Ihmiset voivat saada tartunnan käsittelemällä kirpputartunnan saaneita eläimiä, kirppujen jätöksistä tai puremista ja naarmuista, mikä altistaa lemmikin omistajat suuremmalle riskille³.

Hyttyset 

Hyttyset ovat maailmanlaajuinen riesa, erityisesti lämpimissä ja kosteissa ympäristöissä, kuten järvien ja suokosteikkojen läheisyydessä. Vaikka ne pystyvät harvoin lentämään 80 kilometriä kauemmas, ne voivat matkustaa valtavia etäisyyksiä salamatkustajina ihmisten tavaroissa.

Kuten punkit, myös hyttyset hyötyvät nousevista lämpötiloista, mutta myös äärimmäisistä sateista. Lämpimämpi ja kosteampi sää mahdollistaa niiden aktiivisuuden lisääntymisen Euroopassa. Monet trooppiset lajit, erityisesti aasialainen tiikerihyttynen, ovat nykyään yleisiä useissa Euroopan maissa.

Hyttysillä on paha maine malarian levittäjänä ihmisille, mutta ne voivat levittää monia tauteja myös kissoille ja koirille, esimerkiksi sydänmatoa (Dirofilaria immitis). Se on  mato, joka voi tukkia lemmikkieläimen verisuonet ja valitettavasti aiheuttaa usein eläimen kuoleman.

Hietasääsket

Hietasääsket ovat pieniä, siivekkäitä hyönteisiä, jotka muistuttavat hyttysiä. Ne ovat vakiinnuttaneet asemansa Etelä-Euroopassa ja viime aikoina niitä on tavattu entistä pohjoisemmilta alueilta, kun lämpötilat ovat kohonneet. Hietasääskihavaintoja on raportoitu jopa Ranskan ja Saksan pohjoisosissa^4,5.

Hietasääsket ovat tyypillisesti aktiivisimmillaan auringonlaskun aikaan ja voivat aiheuttaa merkittäviä riskejä, jos ne pääsevät imemään verta ihmisistä tai lemmikeistä. Ne voivat levittää mm. leishmanioosia, vakavaa tautia, joka voi tarttua sekä koiriin että ihmisiin.

Pysy ajan tasalla pysyäksesi turvassa

Kuten olemme todenneet, loisista aiheutuva uhka on kasvamassa ympäri Eurooppaa, ja se johtuu erityisesti ilmastonmuutoksesta ja ihmisen toiminnasta, kuten matkustamisesta.

Jotta lemmikkisi olisi suojassa, suosittelemme keskustelemaan ensimmäiseksi eläinlääkärin kanssa juuri sinun lemmikillesi räätälöidystä loistorjuntasuunnitelmasta, joka suojelee sekä sinun että perheesi terveyttä. Eläinlääkärillä on korvaamatonta asiantuntijuutta, jonka pohjalta hän pystyy antamaan juuri sinun lemmikkisi rotuun, ikään, persoonallisuuteen, elämäntapaan ja asuinpaikkaan sopivia neuvoja.

Suosittelemme myös tutustumaan tähän lyhyeen englanninkieliseen videoon, jossa kerrotaan loisten aiheuttamista riskeistä.

On olemassa monia konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla voit suojata kissaasi ja koiraasi:

• Hanki asianmukainen hoito punkkeja vastaan. Kun käytät jatkuvaa pitkäkestoista hoitoa punkkeja vastaan kissoilla tai koirilla, nämä ulkoloiset todennäköisemmin kuolevat ennen kuin niillä on mahdollisuus levittää tauteja.
• Tarkista kotisi sisätilat. Matkalta mahdollisesti mukaan tarttuneet kirppujen munat, toukat ja kotelot voivat piileskellä asunnon erilaisissa rakosissa, joten imuroi myös mattojen alta ja sohvien raoista ja pese säännöllisesti lemmikkisi petivaatteet.
• Harjaa lemmikkisi säännöllisesti. Kirppujen häätöön tarkoitetun lääkityksen säännöllinen käyttö on paras vaihtoehto etenkin matkustavalle lemmikille, mutta epävarmuuden iskiessä nopea harjaus voi paljastaa kirput – varmista, että käytät erityistä kirppukampaa ja etsi pieniä mustia pilkkuja, jotka ovat kirppujen jätöksiä. Jos löydät kirppuja, muista, että kirpputartunnan poistaminen kotiympäristöstä vaatii useiden kuukausien jatkuvaa hoitoa.
• Pidä pihanurmikko lyhyenä. Punkit voivat pystyttää leirinsä talosi ympärille, joten pidä pihasi siistinä.

Ja muista: jos kissallasi tai koirallasi on punkkeja tai muita loisia, ei ole syytä paniikkiin. Käy eläinlääkärissä, ja saat apua loisten häätöön.

Viitteet:

1. Dantas-Torres, F., & Otranto, D. (2016). Best practices for preventing vector-borne diseases in dogs and humans. Trends in Parasitology, 32 (1), 43-55. https://doi.org/10.1016/j.pt.2015.09.004

2. Abdullah, S., Helps, C., Tasker, S., Newbury, H., & Wall, R. (2019). Pathogens in fleas collected from cats and dogs: distribution and prevalence in the UK. Parasites & Vectors, 12 (1), 1-10. 

3. Breitschwerdt, E. B., Maggi, R. G., Chomel, B. B., & Lappin, M. R. (2010). Bartonellosis: an emerging infectious disease of zoonotic importance to animals and human beings. Journal of Veterinary Emergency and Critical Care (San Antonio, Tex. : 2001), 20 (1), 8–30. https://doi.org/10.1111/j.1476-4431.2009.00496.x 

4. Aspöck, H., Gerersdorfer, T., Formayer, H., & Walochnik, J. (2008). Sandflies and sandfly-borne infections of humans in Central Europe in the light of climate change. Wiener klinische Wochenschrift, 120 (4), 24-29. https://doi.org/10.1007/s00508-008-1072-8

5. European Centre for Disease Prevention and Control and European Food Safety Authority. (2021). Phlebotomine sandflies maps. ECDC. https://ecdc.europa.eu/en/disease-vectors/surveillance-and-disease-data/phlebotomine-maps

FI-BRV-240600008