Nousevat lämpötilat vaikuttavat punkkien ja muiden loisten riskiin alueellasi. Mitä vaikutuksia tällä muutoksella on ja miten voit suojautua riskeiltä?

Seuraavassa kerrotaan, mitä sinun tarvitsee tietää loisista ja miten sinun tulisi toimia.

Olemme kaikki tietoisia siitä, että Euroopassa talvet lyhenevät, kevät saapuu aikaisemmin ja kesät muuttuvat kuumemmiksi.

Nämä muutokset vaikuttavat paitsi meihin myös loisiin, jotka voivat uhata lemmikkejämme ja meitä itseämme.

Miten puutiaiset eli punkit ja muut loiset levittävät tauteja

Ulkoloiset, kuten punkit, kirput ja hyttyset, toimivat taudinlevittäjinä monille sairauksille. Näitä taudinlevittäjiä kutsutaan myös vektoreiksi.

Toisin sanoen tällaiset loiset voivat saada taudinaiheuttajan eli patogeenin (virus, bakteeri jne.) elimistöönsä purressaan tartunnan saanutta eläintä ja tartuttaa sen sitten seuraavaan isäntään.

Lisätietoja vektoreista saat tutustumalla tähän lyhyeen englanninkieliseen videoon.

Loiset eivät pysty kulkemaan pitkiä matkoja omin avuin, mutta ne voivat kulkea salamatkustajina eläimen turkissa ja jotkut niistä ihmisten tavaroiden mukana jopa satoja kilomerejä.

Ympäristöön ja isäntälajiin liittyvät tekijät rajoittavat niiden leviämistä ja vakiintumista uusille alueille. Nämä loiset suosivat yleensä lämpimiä ja kosteita ympäristöjä, joten ne saattavat kuolla tai muuttua epäaktiivisiksi, kun sää muuttuu liian kylmäksi.

Mutta nousevien lämpötilojen vuoksi nämä lajit voivat nyt muodostaa uusia populaatioita uusissa paikoissa ja pysyä aktiivisina pidempään tai jopa ympäri vuoden, myös vuodenaikoina, joita aiemmin pidettiin niille liian kylminä.

Tämän lisäksi loiset voivat myös selviytyä kulkeutuessaan ihmisen vaikutuksesta aivan uusille alueille, jotka  ovat aiemmin olleet niille  sopimattomia ympäristöjä.

Lemmikkieläinten terveysasiantuntija Fernando Fariñas kommentoi tätä kehityskulkua seuraavasti:

”Ympäristön lämpötilan ja ilmankosteuden nousu saavat aikaan merkittävää kasvua vektorivälitteisten tautien esiintyvyydessä.”

Punkit: Eivät pelkkä kausiluonteinen riesa

Puutiaiset ja kaikki muutkin punkit kuuluvat hämähäkkieläimiin eli ne ovat sukua hämähäkeille. Puutiaiset voivat olla kooltaan pieniä, kukan siemenen kokoisia, tai suuria, pavun kokoisia. Ne tarvitsevat isäntäeläimen verta osana elämänkiertoaan.

Puutiaiset eli punkit toimivat monien tautien, kuten babesioosin, anaplasmoosin ja ehrlichioosin, vektoreina eli taudinlevittäjinä. Jokainen näistä sairauksista voi aiheuttaa vaikeita oireita lemmikeille ja joskus jopa johtaa kuolemaan.

Aikaisemmin monet asiantuntijat puhuivat punkkikaudesta: lämpimästä vuodenajasta, jonka aikana punkit viihtyvät ja voivat hyvin. Nyt kuitenkin leudommat syksyt ja talvet yhdistettynä aiemmin alkavaan kevääseen ovat johtaneet siihen, että punkit voivat pysyä pidempään aktiivisina, joillakin Pohjoismaiden alueilla jopa ympäri vuoden.

Kylmemmillä alueilla pakkaskausi, joka yleensä päättäisi punkkikauden, saapuukin myöhemmin ja päättyy aikaisemmin. Samalla punkkien luonnollinen esiintymisraja on siirtynyt: jotkin eksoottiset lajit menestyvät nyt entistä pohjoisemmissa ja itäisemmissä osissa Eurooppaa maissa, jotka olisivat aiemmin olleet niiden saavuttamattomissa.

Itse asiassa punkkeja voidaan tavata jopa Itävallan Alpeilta yli 2000 metrin korkeudesta merenpinnan yläpuolella. Asiantuntijat arvelevat, että leviäminen korkeussuunnassa johtuu vähäisemmästä lumipeitteestä ja tiheämmästä kasvillisuudesta, mikä varmistaa villieläinten, kuten peurojen, leviämisen laajemmalle¹.

Hietasääsket: leviäminen pohjoiseen

Hietasääsket ovat purevia hyönteisiä, kuten hyttyset. Punkkien tavoin ne voivat levittää monenlaisia taudinaiheuttajia, erityisesti Leishmaniaa, joka voi aiheuttaa leishmanioosin – taudin, joka voi ilmetä lemmikillä monin tavoin, ihovaurioista, karvanlähtöön ja jopa elinvaurioihin. Leishmanioosi voi tarttua myös ihmisiin. 

Hietasääsket ovat laajalle levinneitä Välimeren alueella. Viime aikoina niistä on kuitenkin raportoitu myös Saksassa ja muissa Pohjois-Euroopan maissa.

Hietasääsket leviävät entistä pohjoisemmaksi ja alkavat menestyä korkeammalla. Niitä on tavattu jopa yli 1000 metrin korkeudesta merenpinnasta. 

Hyttyset: lentämässä aina vain kauemmas ja korkeammalle

Hyttysten tiedetään voivan tartuttaa ihmisiin sairauksia, kuten malariaa. Ne voivat kuitenkin tartuttaa erilaisia taudinaiheuttajia myös lemmikkeihimme, erityisesti sydänmatoa (Dirofilaria immitis) – loista, joka voi aikuiseksi kasvettuaan tukkia isännän verisuonet. Pohjoismaissa esiintyvät hyttyset voivat myös levittää Dirofilaria-matoja, mutta kesämme ovat tällä hetkellä liian lyhyitä, jotta madot voisivat kehittyä sukukypsiksi hyttysen elimistössä. On tärkeää ehkäistä sydänmatotartunta matkustettaessa lemmikkien kanssa.

Useita uusia hyttyslajeja on raportoitu Euroopassa, ja äskettäin tänne on ilmaantunut uusi ja vaarallinen laji – aasialainen tiikerihyttynen. Tämä hyttynen herättää huolta, koska se on erittäin aktiivinen ja voi levittää tiettyjä vakavia tauteja aiheuttavia patogeenejä sekä ihmisiin että eläimiin.

Tämä hyönteinen on peräisin trooppisilta alueilta, mutta lämpötilojen nouseminen on johtanut siihen, että sitä voidaan nyt tavata ympäri Eurooppaa, jopa pohjoisemmissa maissa, kuten Alankomaissa ja Ruotsissa. Se ei ole (vielä) vakiintunut Pohjoismaihin.

Samalla rankkasateet, jotka ovat myös yksi ilmastonmuutoksen seurauksista, aiheuttavat tulvia, jotka luovat ihanteellisen lisääntymisympäristön hyttysille.

Mitä voimme tehdä asialle?

Lemmikin omistajille tärkeintä on varmistaa lemmikin suojaaminen yhteistyössä eläinlääkärin kanssa. Eläinlääkäriltä voit saada asiantuntijevia neuvoja, jotka on räätälöity juuri sinun lemmikillesi, perheellesi ja elämäntavallesi.

Eläinlääkärin antamien neuvojen noudattamisen lisäksi meidän tulisi myös pyrkiä jatkuvasti päivittämään tietämystämme loisten leviämisestä ja lemmikkiemme suojaamisesta. 

Viitteet:

1. Medlock, J. M., Hansford, K. M., Bormane, A., Derdakova, M., Estrada-Peña, A., George, J. C., Golovljova, I., Jaenson, T. G. T., Jensen, J. K., Jensen, P. M., Kazimirova, M., Oteo J. A., Papa, A., Pfister, K., Plantard, O., Randolph, S. E., Rizzoli, A., Santos-Silva, M. M., Sprong, H., … , & Van Bortel, W. (2013). Driving forces for changes in geographical distribution of Ixodes ricinus ticks in Europe. Parasites & Vectors, 6(1), 1-11. https://doi.org/10.1186/1756-3305-6-1

FI-BRV-240600007